Ihmisten kyvyssä maistaa on eroja yksilöiden välillä ja osa näistä eroista johtuu perintötekijöistä. Perusmakuja on viisi: makea, suolainen, karvas, hapan ja umami. Näiden makujen tunnistamisesta vastaa iso joukko reseptoreita kielen pinnalla. Parhaiten tutkittu on karvaan maistamisen yksi alaluokka eli kuinka ihminen maistaa kemikaalin nimeltään PTC (fenyylitiokarbamidi).
Vuonna 1931 kemisti Arthur Fox sekoitteli aineita laboratoriossaan ja vahingossa pölläytti ilmaan yhtä aineista. Pulveria joutui vahingossa naapuritutkijan suuhun ja hän huomautti, että aine maistuu karvaalle. Arthur ei itse ollut huomannut mitään. Toistaessaan maistamisen Arthur ei vieläkään maistanut ainetta. Havainnosta kiinnostuneena hän testasi perhettään ja lähipiiriään ja huomasi, että n. 30% ihmisistä eivät maista PTC:tä karvaana ollenkaan. Pian huomattiin myös, että PTC:n maistaminen periytyi perheissä. Kesti kuitenkin aina vuoteen 2003 asti kunnes löydettiin geeni, joka selitti melkein kokonaan ihmisten erot PTC:n maistamisessa. Tämä geeni, TAS2R38, on yksi karvaan maistamisen reseptoreista kielen pinnalla. Variaatiot geenissä muuttavat reseptoria ja se ei enää pysty tunnistamaan PTC:tä tai sen kanssa samankaltaisia aineita. TAS2R38-geenistä esiintyy eurooppalaisissa kaksi yleistä muotoa. Yhden muodon kantajat eivät pysty maistamaan PTC:tä, kun taas toista muotoa kantavat pystyvät. Jos ihmisellä on kaksi maistamiseen pystyvää geenimuotoa kromosomeissaan, hänestä PTC maistuu erittäin epämiellyttävän karvaalle. Heitä kutsutaan supermaistajiksi.
PTC:tä ei esiinny luonnossa, joten miksi tästä ollaan oltu niin kiinnostuneita? PTC:n kemiallinen kaava on hyvin lähellä isotiosyanaatteja, joita löytyy etenkin vihreistä vihanneksista. Tällaisia vihanneksia ovat esimerkiksi kaali, parsakaali, kukkakaali, ruusukaali, kiinankaali, nauris, retiisi ja parsa. Tästä on seurannut tietysti ajatus, että on tällä vahvasti geneettisellä ominaisuudella vaikutusta myös muiden karvaalta maistuvien asioiden havaitsemiseen. Nykyisin onkin jonkin verran näyttöä siitä, että näin on. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että supermaistajat käyttävät vähemmän karvaalta maistuvia vihanneksia verrattuna ei-maistajiin. PTC-maistajat näyttäisivät myös maistavan karvaan maun herkemmin oluesta ja viinistä. Sama koskee chilipippuria ja kanelia. Vaikka tällä rintamalla on vielä paljon tutkittavaa, niin PTC:n maistamiskyky näyttäisi korreloivan jossakin määrin myös muiden karvaiden makujen havaitsemiseen sekä jopa ruoka-aine valintoihin.
Karvaan maun maistamiskykyä mittaava Bitterguide-geenitesti on saatavilla Geenitesti.fi – verkkokaupasta toukokuussa 2011.
Kirjallisuutta
Lee Phillips M "Scientists Find Bitter Taste Gene". 15 July 2003
Tepper BJ. ”Nutritional implications of genetic taste variation: the role of PROP sensitivity and other taste phenotypes.” Annu Rev Nutr. 2008;28:367-88. Review
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti