Yleisesti on tiedossa, että lentämiseen liittyy kohonnut laskimotukosriski. Mutta minkä suuruinen tämä riski oikeastaan on?
Laskimotukokset yhdistettiin lentomatkailuun jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1953. Viime vuosina asiaa on tutkittu enenevässä määrin. Laskimotukosten riski näyttäisi liittyvän matkan pituuteen siten, että riski kasvaa sitä enemmän, mitä pidempi matka on (Lapostolle et al. 2001). Lentomatkustus näyttäisi lisäävän riskiä keskimäärin noin kaksinkertaiseksi (Cannegieter et al. 2006).
Tukosriskiin vaikuttaa matkustamisen ohella moni muukin tekijä, joita selvitettiin Hollannissa tehdyssä MEGA-tutkimuksessa2. Tutkimuksessa kerättiin kuudelta klinikalta 1906 potilasta, joilla oli diagnosoitu ensimmäistä kertaa syvä laskimotukos tai keuhkoveritulppa. Kontrolleina tutkimuksessa toimi potilaiden partnerit. Kaiken kaikkiaan 233 laskimotukoksen saaneista henkilöistä oli matkustanut yli neljä tuntia viimeisen kahdeksan viikon aikana. Mukaan laskettiin matkustaminen lentokoneella, linja-autolla, henkilöautolla ja junalla.
Matkustamiseen liittyvä laskimotukoksen riskin nousu oli tässäkin tutkimuksessa suurin piirtein kaksinkertainen. Lentämisellä ei ollut eroa muihin matkustusmuotoihin verrattuna, mikä viittaisi siihen, että riskin lisäys johtuu nimeen omaan pitkään paikallaan istumisesta. Matkustamiseen liittyneenä riskiä lisäsivät huomattavasti hyytymistekijä V Leiden mutaatio, ylipaino ja yhdistelmäehkäisypillerit. Lisäksi yli 190 cm pituus lisäsi jonkin verran tukoksen riskiä. Alle 160 cm pituisilla ihmisillä oli hieman kohonnut riski vain lentomatkustuksen suhteen. Tarkemmin riskien suuruudet esitellään alla olevassa taulukossa (Cannegieter et al. 2006).
Koska tämäkään tutkimus ei ollut potilasmäärältään kovin suuri, useamman riskitekijän yhteisvaikutusta ei pystytty tutkimaan. Millaisesta riskin noususta puhutaan, jos esimerkiksi hyytymistekijä V:n mutaatiota kantava ylipainoinen henkilö nukkuu koko lentomatkan Aasiaan? Tutkimuksessa ei myöskään pystytty tarkastelemaan yksilöllisiä eroja esim. lääkityksen, nukkumisen, alkoholin käytön tai lentokoneen luokan (business- vai turistiluokka) suhteen. Keskusteluosuudessaan tutkijat kehottavat sellaisia ihmisiä joilla on laskimotukoksen riskitekijöitä (hyytymistekijä V:n mutaatio, yhdistelmäehkäisypillerit, pituutta yli 190 cm tai huomattava ylipaino) vähentämään tukosriskiään jumppaamalla tai tarvittaessa jopa lääkityksellä pitkän matkustuksen ollessa kyseessä. Onneksi laskimotukoksen riskitekijät, mukaan lukien geneettiset riskitekijät, on nykyisin helppo tunnistaa ja tukoksia voidaan välttää yksinkertaisilla toimenpiteillä.
Kirjallisuutta:
Lapostolle F, Surget V, Borron SW et al. (2001) Severe pulmonary embolism associated with air travel. N Engl J Med. 345:779-83.
Cannegieter SC, Doggen CJ, van Houwelingen HC, Rosendaal FR (2006) Travel-related venous thrombosis: results from a large population-based case control study (MEGA study). PLoS Med. 2006 3:e307.
Tromboguide-geenitesti testaa yleisimmät laskimotukoksen riskiä suurentavat mutaatiot, hyytymistekijä V:n ja protombiinigeenin mutaation. Lue lisää täältä.
