Ihmisten karvaan maistamista on tutkittu jo yli 75 vuotta. Parhaiten genetiikaltaan tunnetaan kyky maistaa kemikaali nimeltään fenyylitiokarbamidi (PTC, kts. aiempi blogikirjoitus). PTC:tä ei esiinny luonnossa, mutta sitä läheisesti muistuttavia kemikaaleja löytyy esimerkiksi useista vihreistä vihanneksista, kuten kaalista, kukkakaalista ja parsakaalista. Nämä vihannekset ovat hyvin suurissa määrissä vaarallisia etenkin kilpirauhaselle. Onkin ajateltu, että karvaan maistaminen on ollut evoluutiossa ihmiselle edullista, koska näin on pystytty välttämään kasvisten myrkkyjä.
Ihmisistä kuitenkin vain noin 75% maistaa PTC:n, mutta loput eivät pysty maistamaan tätä kemikaalia ollenkaan. Miksi näitä ei-maistajia edelleenkin esiintyy, jos kerran PTC:n maistamisesta oletettavasti hyötyä? Tutkijat Stephen Woodingin johdolla selvittivät PTC:n maistamisesta vastaavan TAS2R38- geenin evoluutiota Nature-lehdessä julkaistussa artikkelissaan. TAS2R38 geenistä näyttää olevan ihmisillä seitsemän muotoa, joista vain kahta esiintyy yleisesti Afrikan ulkopuolella. Näistä kahdesta muodosta toinen vastaa ei-maistajaa ja toinen maistajaa. Tutkijat selvittivät myös simpanssin kykyä maistaa PTC:tä. Myös simpansseista löytyi maistaja- ja ei-maistajamuotoja. Maistajamuoto simpanssin TAS2R38-geenistä näyttäisi olevan samaa sukuhistoriaa ihmisen kanssa, mutta yllättäen ei-maistajamuoto on erilainen. Tämä osoittaa, että ei-maistajamuodosta on jotain hyötyä, koska se on syntynyt evoluutiossa kahdesti.
Mitä hyötyä TAS2R38:n ei-maistajageenimuodosta sitten on? Eikö luulisi, että parempi kyky maistaa myrkyllisiä aineita olisi edullista sekä ihmiselle että simpanssille? Tästä ei ole vielä selvyyttä, mutta yksi teoria on, että ei-maistajamuoto toimii myös reseptorina jollekin vielä tuntemattomalle aineelle.
Karvaan maun maistamiskykyä mittaava Bitterguide-geenitesti on nyt saatavilla Geenitesti.fi – verkkokaupasta.
Kirjallisuutta:
Wooding S et al. (2006) Independent evolution of bitter-taste sensitivity in humans and chimpanzees. Nature 440:930-4.
