Autismi on erittäin vahvasti perinnöllinen sairaus ja geneettisten tekijöiden ajatellaan vaikuttavan autismin syntyyn huomattavasti voimakkaammin kuin esimerkiksi skitsofreniassa, depressiossa tai vaikkapa kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Autististen piirteiden tiedetään liittyvän toisinaan harvinaisiin perinnöllisiin oireyhtymiin tai kromosomimuutoksiin. Toistaiseksi tunnetut tekijät selittävät kuitenkin vain hyvin pienen osan autismitapauksista.
Autismin geneettisen alttiuden on yleisesti ajateltu olevan seurausta useiden väestössä yleisten geenimuotojen yhdistelmästä, jolloin yksittäisen geenimuodon itsenäinen vaikutus sairausriskiin olisi pieni. Geenikartoitustutkimukset yleisten autismin geenimuotojen metsästämiseksi ovat kuitenkin osoittautuneet vaikeiksi. Näin myös uusimmassa Naturessa julkaisussa geenikartoitustutkimuksessa, jossa aineistona oli yli 1000 perhettä joissa esiintyi autismia. Tutkimuksessa ei havaittu yhtään genominlaajuisen merkitsevyystason ylittävää löydöstä. Paras löydös tosin havaittiin sematoforiini 5A – geenin läheisyydessä, joka on hyvä alttiusgeenikandidaatti koska sen toiminta liittyy neuronien viejähaarakkeiden ohjautumiseen. Tutkimuksessa osoitettiin myös alustavasti SEMA5A:n ilmentymisen alentuneen autistien aivokudoksessa. Aika näyttää, saadaanko jatkossa tukea SEMA5A:n osallisuudelle autismin kehittymisessä.
Näyttäisikin siltä, että autismia aiheuttavat pääasiassa harvinaiset mutaatiot joiden merkitys yksittäisessä perheessä on suuri, mutta jotka ovat väestötasolla harvinaisia. Näin ollen hedelmällisin tapa tutkia autismia saattaisikin olla laajamittaiset sekvensoinnit yksittäisissä perheissä ja keskittyminen sellaisiin perheisiin, joissa autismia esiintyy useilla perheenjäsenillä. Yhdenkin autismia aiheuttavan uuden mutaation löytyminen avaisi merkittävästi uusia mahdollisuuksia autismin biologian ymmärtämiseen. Näin on jo tapahtunut aiemmin, kun autisteilta löydettiin neuroligin-geenien mutaatioita.
lauantai 24. lokakuuta 2009
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Tiede ja julkisuus
Helsingin Sanomat uutisoi tänään verkkosivuillaan, että mielisairaudella ja luovuudella on mahdollisesti havaittu yhteys (Mielisairaudella ja luovuudella ehkä geneettinen yhteys). Hesarin uutinen perustuu Tiede-lehden uutiseen, joka puolestaan viittaa unkarilaisen Szabolcs Kérin tutkimukseen. Tutkimuksessa neuregulin-1 geenin eräs muoto assosioitui koehenkilöillä luovuuteen, joka määritettiin kyselytutkimuksen avulla. Hesarin mukaan ”geenin tietyllä muodolla on yhteys skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön”.
Uutinen on kieltämättä mielenkiintoinen, harmi vain että se on puhdasta science fictionia. Tässä muutamia perusteluja miksi:
1) Tutkimus perustuu yhden ennalta valitun geenin muutaman geenivariaation analyysiin ainoastaan kahdella sadalla henkilöllä. Genetiikassa luotettaviin assosiaatiolöydöksiin ainakin matalilla merkittävyystasoilla tarvitaan yleensä tuhansien, ehkä kymmenien tuhansien potilaiden aineistoja. On myös kyseenalaista tutkia vain muutamaa geenimuotoa ilman erittäin vahvaa etukäteisoletusta kyseisten geenimuotojen yhteydestä tutkittuun ominaisuuteen. Tulosten merkitsevyystasot (eli p-arvot) olivat tässä tutkimuksessa heikot.
2) On totta että neuregulin-1 geenin on joissain tutkimuksissa osoitettu assosioituvan skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Toisaalta on myös lähes yhtä paljon tutkimuksia, joissa mitään yhteyttä neuregulin-1:n ja näiden sairauksien välillä ei ole havaittu. Toistaiseksi ei ylipäänsä tunneta yhtään geeniä, jonka olisi vakuuttavasti osoitettu olevan yhteydessä skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntyyn.
3) Kérin tutkimus on yksittäinen löydös, vieläpä heikko sellainen. Geneettisissä tutkimuksissa on erittäin tärkeää, että löydös pystytään toistamaan myös riippumattomissa aineistoissa.
4) On myös epäselvää kuinka hyvin tutkimuksessa käytetty kyselymenetelmä oikeasti mittaa luovuutta. Ja millaista luovuutta se mahtaakaan mitata?
5) Tässä tutkimuksessa luovuuden ja psyykkisten häiriöiden yhteyttä ei tutkittu suoraan. Johtopäätös vedettiin siitä, että neuregulin-1 näyttäisi assosioituvan luovuuteen ja edellisissä tutkimuksissa välillä myös skitsofreniaan.
Jokainen geenitutkija osaa laittaa uutisen omaan lokeroonsa, muiden vastaavien ”geenilöydösten” kanssa. Ongelma onkin ennen kaikkea se, miten tutkimustuloksia uutisoidaan. Tutkijoille julkisuus on tärkeää jo pelkästään tutkimusrahoitukseen vuoksi, ja tämän vuoksi tutkimustuloksia pyritään aktiivisesti saamaan esille mediassa. Esimerkiksi tässä tapauksessa Hesarin toimituksella ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon keinoja selvittää tutkimustuloksen luotettavuutta ja merkitystä. Puhumattakaan lukijoista, joiden mielissä uutinen vahvistaa edelleen myyttiä mielisairauksien ja luovuuden välisestä yhteydestä. Siitäkin huolimatta, että kyseisen tutkimuksen perusteella emme tiedä aiheesta yhtään enempää.
Uutinen on kieltämättä mielenkiintoinen, harmi vain että se on puhdasta science fictionia. Tässä muutamia perusteluja miksi:
1) Tutkimus perustuu yhden ennalta valitun geenin muutaman geenivariaation analyysiin ainoastaan kahdella sadalla henkilöllä. Genetiikassa luotettaviin assosiaatiolöydöksiin ainakin matalilla merkittävyystasoilla tarvitaan yleensä tuhansien, ehkä kymmenien tuhansien potilaiden aineistoja. On myös kyseenalaista tutkia vain muutamaa geenimuotoa ilman erittäin vahvaa etukäteisoletusta kyseisten geenimuotojen yhteydestä tutkittuun ominaisuuteen. Tulosten merkitsevyystasot (eli p-arvot) olivat tässä tutkimuksessa heikot.
2) On totta että neuregulin-1 geenin on joissain tutkimuksissa osoitettu assosioituvan skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Toisaalta on myös lähes yhtä paljon tutkimuksia, joissa mitään yhteyttä neuregulin-1:n ja näiden sairauksien välillä ei ole havaittu. Toistaiseksi ei ylipäänsä tunneta yhtään geeniä, jonka olisi vakuuttavasti osoitettu olevan yhteydessä skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntyyn.
3) Kérin tutkimus on yksittäinen löydös, vieläpä heikko sellainen. Geneettisissä tutkimuksissa on erittäin tärkeää, että löydös pystytään toistamaan myös riippumattomissa aineistoissa.
4) On myös epäselvää kuinka hyvin tutkimuksessa käytetty kyselymenetelmä oikeasti mittaa luovuutta. Ja millaista luovuutta se mahtaakaan mitata?
5) Tässä tutkimuksessa luovuuden ja psyykkisten häiriöiden yhteyttä ei tutkittu suoraan. Johtopäätös vedettiin siitä, että neuregulin-1 näyttäisi assosioituvan luovuuteen ja edellisissä tutkimuksissa välillä myös skitsofreniaan.
Jokainen geenitutkija osaa laittaa uutisen omaan lokeroonsa, muiden vastaavien ”geenilöydösten” kanssa. Ongelma onkin ennen kaikkea se, miten tutkimustuloksia uutisoidaan. Tutkijoille julkisuus on tärkeää jo pelkästään tutkimusrahoitukseen vuoksi, ja tämän vuoksi tutkimustuloksia pyritään aktiivisesti saamaan esille mediassa. Esimerkiksi tässä tapauksessa Hesarin toimituksella ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon keinoja selvittää tutkimustuloksen luotettavuutta ja merkitystä. Puhumattakaan lukijoista, joiden mielissä uutinen vahvistaa edelleen myyttiä mielisairauksien ja luovuuden välisestä yhteydestä. Siitäkin huolimatta, että kyseisen tutkimuksen perusteella emme tiedä aiheesta yhtään enempää.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Geneetikko Francis S. Collinsin NIH-pomoksi nousun myötä henkilökohtainen lääketiede nousee keskiöön
Presidentti Barack Obama nimitti heinäkuussa tutkijalääkäri Francis S. Collinsin National Institute of Heathin (NIH) johtoon. Tuleva johtaja on luonut kannuksensa ihmisgenetiikan parissa ja toimi mm. ihmisen perimän selvittäneen Human Genome Projectin johtajana. Human Genome Projectissahan onnistuttiin ensi kertaa lukemaan ihmisen genomin kolme miljardia nukleotidia. Samaan aikaan myös entisen NIH-tutkijan Graig Venterin perustama yksityinen yritys Celera onnistui samassa tehtävässä hiukan toisenlaista tekniikkaa käyttäen. Ennen nimitystään NIH:n johtoon, Collins toimi NIH:n alaisen National Human Genome Research Instituten ensimmäisenä johtajana.
NIH:n vuosittainen budjetti on noin 31 miljardia dollaria, josta suurin osa jaetaan tutkijoille Yhdysvalloissa mutta myös muualla maailmassa. Nyt tämän maailman merkittävimmän tutkimusorganisaation johtoon nousee yksi genetiikan uranuurtajista. Sinällään Collinsin valinta ei ole yllättävää, sillä luotsasihan hän menestyksekkäästi maaliin yhden biologian suurimmista projekteista, vieläpä etuajassa ja alle budjetin!
Collins on yksi tunnetuimmista henkilökohtaisien lääketieteen (personalized medicine) puolestapuhujista. Henkilökohtaisella lääketieteellä tarkoitetaan genetiikan ja molekyylilääketieteen hyödyntämistä diagnosoinnissa sekä hoitojen paremmassa kohdentamisessa. Suurin osa nykyisin käytettävistä lääkkeistä tehoaa vain osalle potilaista, mutta meillä ei ole keinoja erottaa ennalta niitä potilaita jotka lääkkeestä hyötyvät. Tulevaisuudessa henkilökohtaisen lääketieteen avulla on ehkä mahdollista erottaa paremmin hoidosta hyötyvät henkilöt. Toiveissa on myös, että kohonnut sairastumisriski voitaisiin todeta jo hyvissä ajoin ennen sairauden puhkeamista ja näin kohdistaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä aiempaa paremmin. Nyt Francis S. Collinsin noustessa NIH:n johtoon henkilökohtainen lääketiede tulee todennäköisesti saamaan huomattavasti lisää tilaa (lue: rahaa) lääketieteellisessä tutkimuksessa.
NIH:n vuosittainen budjetti on noin 31 miljardia dollaria, josta suurin osa jaetaan tutkijoille Yhdysvalloissa mutta myös muualla maailmassa. Nyt tämän maailman merkittävimmän tutkimusorganisaation johtoon nousee yksi genetiikan uranuurtajista. Sinällään Collinsin valinta ei ole yllättävää, sillä luotsasihan hän menestyksekkäästi maaliin yhden biologian suurimmista projekteista, vieläpä etuajassa ja alle budjetin!
Collins on yksi tunnetuimmista henkilökohtaisien lääketieteen (personalized medicine) puolestapuhujista. Henkilökohtaisella lääketieteellä tarkoitetaan genetiikan ja molekyylilääketieteen hyödyntämistä diagnosoinnissa sekä hoitojen paremmassa kohdentamisessa. Suurin osa nykyisin käytettävistä lääkkeistä tehoaa vain osalle potilaista, mutta meillä ei ole keinoja erottaa ennalta niitä potilaita jotka lääkkeestä hyötyvät. Tulevaisuudessa henkilökohtaisen lääketieteen avulla on ehkä mahdollista erottaa paremmin hoidosta hyötyvät henkilöt. Toiveissa on myös, että kohonnut sairastumisriski voitaisiin todeta jo hyvissä ajoin ennen sairauden puhkeamista ja näin kohdistaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä aiempaa paremmin. Nyt Francis S. Collinsin noustessa NIH:n johtoon henkilökohtainen lääketiede tulee todennäköisesti saamaan huomattavasti lisää tilaa (lue: rahaa) lääketieteellisessä tutkimuksessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
